Tervehenkisistä tekemisentavoista ym liikuntaan liittyvää

Lainauksia terveiden elämäntapojen ohjeistani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"125. Esikuvista ja taidoista mallia ottaessa, ollessa sosiaalinen ja keskustellessa toinen mainitsee yleensä vain yksittäisiä asioita ja asioiden puolia muodollisemmalla etäisyyttä olettavalla tyylillä. Ei ole hyvä ottaa noita asioita liian lähelle, vaikka olisi kovin motivoitunut oppimaan niistä tai ymmärtämään täydesti, sillä ne eivät ole lähietäisyydelle tarkoitettuja vaan etäämmäs tarkoitettuja. Lisäksi ne eivät ole koko asia, eivät koko viesti, vaan sinun oletetaan elävän elämääsi tervehenkisesti ja mitä siinä koet ja havaitset, on osa sitä maisemakuvaa, johon he viittaavat. Esim. tunteikas kappale ei ole vain yhtä tunnetta kuvaava vaan joidenkin aikojen elämänmeininkiä, usein sen yleiskuvaa, isointa virtaa pääpiirteissään, eli olettaa sinun elämänkokemuksesi osaksi laulumielikuvaasi ja sitä, miten tuollaisten tunteiden kanssa elät, esim. 1/5 laulua ja 4/5 arkea kokemuksellisessa rikkaudessaan. Vastaavasti taidot yleensä vaativat oman arkijärkesi ja tervehenkisen elämäntapasi perusvirran tuekseen."

 "208. Tapasin harrastaa aikidoa, japanilaista taistelilajia, jossa oli ideana puolustautua vahingoittamatta hyökkääjään eikä etenkään itseään. Siinä harjoiteltiin useiden erilaisten parien kanssa ja oppi ihmisten liikkumistavoista ja luonteenlaatujen ja tekemisentapojen harrastuksenaan liikkumiseen liittyvistä piirteistä. Silloin ei näyttänyt siltä, että naisten ja miesten välillä olisi voima- tai liikunnallisuusero. Miehet olivat jäykempiä, enemmän kiinnostuneita sosiaalisesta asemasta voimaan liittyen ja naiset taas tunteidenmukaisuudesta, ketteryydestä ja notkeudesta sekä molemmat taidoista ja liikunnallisten lahjojensa kehittämisestä. Ihmistyyppejä tuntui olevan jäykkä (aloitteleva mies), herkkäliikkeinen notkea (kiltteyttä tavoitteleva nainen) ja urheilullinen (pidempään harrastaneet). Lihasvoimaan vaikuttaa se, miten kokonaisvaltaisesti on liikkumisen allekirjoittanut ja miten paljon keskikroppa (ja reidet) on liikkeessä tukena. Ei siis näyttänyt siltä, että naisille kuuluisi heikompina eri sosiaalinen taktiikka tai sen vuoksi eri rooli yhteiskunnassa. Esim usein tallia tai navettaa siivoavat naiset ovat vaikuttaneet vahvoilta, samoin osa urheilevista naisista, kai lihasvoimista harrastuneet. Sosiaalisuus on näyttänyt auttavan ketteryyttä yms.

209. Monella liikunnallisesti lahjakkaalla on taipumus aggressiivisestikin puolustaa henkilökohtaista integriteettiään, itsemääräämisoikeuttaa etenkin kroppansa, tunteidensa ja sosiaalisen itsenäisyytensä osalta, mikä on kovin tervehenkistä ja puhdistaa ilmaa. Aivan eri juttu on toisten elämän sorkkiminen, toisiin kohdistuva puuttuminen ja pahanteko, mitkä ovat kovin tuomittavia. Sotilashyveisiinkin kuuluvat taito ja puolustautuminen, ei maan sabotointi."

"212. Yleensä hyvä- ja heikkotaitoisen ero on siinä, että kun jokin tavallinen perustehtävä on helppo, niin taidoissa etevä huolehtii sen eikä tee lisäksi samaan aikaan tai samoilla skeunneilla muuta vaan antaa lopun kapasiteettinsa lomalaisen tapaan aueta suuremmaksi ja elämänkokemuksen rikkaammaksi ja samaan aikaan tehtävä on kyllä hyvin huolehdiuttu ja siitä opittu laajemminkin mitä sillä kertaa opittaaa on. Kun taas heikkotaitoinen katsoo, miten tehtävän oisi huolehtia, ja kun se on helppo, niin käyttää ylijäään kapasiteettinsa johonkin toiseen tehtävään, esim. sosiaalisiin juoniin tai näyttelemiseen, ja niin itse tehtää joko jää tekemättä tai ainakin sen tulos katoaa juonien tai muiden tekemisten muuttaessa lähestymistapaa ja tilannetta, ja lisäksi kapasiteetti menee tukkoon liian suuresta yrittämisestä ja pienenee siksi olennaisen paljon ja samalla elämänlaatu heikkenee: syntyy elän sitten myöhemmin -ilmiö eikä koskaan tule elämän aika, onneen käytetyt hetket, ellei sitten pelkkä ateria tai huumaaa aine ja seuranpito, mikä on paljon alle tuon taitaamman elämänlaadun ja kumminkin sekin olisi vähemmällä lisäilyllä taoitettauissa."

"230. Olisi hyvä ymmärtää tämä ero. Kiltti pitää ihmiset etäällä ja pitää sivistyneet välit etusijalla ja on siksi suvereeni ja sen vuoksi hyväntuulinen ja siksi kiltti. Kun taas ikävä hyökkäileväinen luonteenlaatu on ottanut muut liian lähelle ja yrittää siksi huitoa näitä kauemmas, mihin yleensä syynä on, että hän ei ole huolehtinut itse jostakin ja siksi nojaa muihin ("Hei Me oltais kamut. Saanks mä nyt ton?" mutta hintana oman tilan menettäminen)."

"231. Elämänlaadun kannalta ei ole hyvä kuluttaa kiinnostuksenkohteitaan loppuun viettämällä liikaa aikaa niiden parissa tai niihin virittäytyneenä. Sen sijaan on hyvä puuhata monenlaista, sekä kiinnostavaa että arjessä hyödyllistä että avartavaa ja elämästä opettavaa.
Elämänlaadun kannalta ei ole myöskään hyvä tehdä pakotetulla rytmillä vaan pitäisi toimia lomapäivän tapaan omalla rytmillään mahdollisimman paljon - muttei lorvaillen vaan monenlaiseen mukaan keriten, vaikka nuo aikataulut tulisivat muilta. Omalla tavalla ulkoa päin tulevaan tekemiseen ryhtymällä oppii taitoa ja tekemisentapojensa säätelyä, tasapainoilua, itsen ja maailman menon yhteensovittamista.
Ajattelu jää elämänkielteisellä tavalla käytännölle vieraaksi, jos on liian yksialainen, mutta jos kehittää monenlaisia taitoja ja niihin sopivia lahjakkuuksia, siis eri tekemisentapoja, virittäytymisiä ja kiinnostuksenkohteita sekä rytmejä, niin oppii arkijärkisemmäksi ja elämänmakuisemmaksi. Ka. ajattelukurssini tämä blogin alusta."


(En jaksanut selata listaa läpi, kun eivät ole järjestyksessä, eli voi terveiden elämäntapojen kirjoituksessani olla monta liikuntaan liittyvää kohtaa.)

Uskonnollisten ihmisten liikunnallisuudesta

Parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.fi

"A230. Hengellisten ihmisten liikunnallisuudesta
Uskonto on koko elämän kattavia teemoja kuten elämänfilosofia, elämänviisaus ja yleinen taitotaso. Sen sijaan useimmat muut tekemiset kestävät tietyn ajan kunakin kertana ja sitten vaihdetaan toisiin tekemisiin ja usein voi tehdä montaa asiaa kerralla, esim. katsella, miettiä, jutella, olla sosiaalinen ja kävellä sekä valmistautua jotenkin seuraavaan tekemiseen. Kovin hengelliselle ihmiselle ehkä käy niin, että hän on uskonnon perspektiivissä koko ajan, siis kovin vaativaan tekemiseen keskittyneenä, jolloin henkilökohtainen elämä jää kauemmas ja vire on uskonnollinen ja muut tekemiset, esim. kävely ja katseleminen jne sivuosassa siinä, miten on virittäytynyt. Kuitenkin sujuakseen hyvin tekemiset vaativat oman niille sopivan vireensä. Liikunnan vire on henkilökohtaisesti tekevä eikä ulkokohtainen. Ulkokohtaisuus sopii koordinaatioon, muttei tuo kivaa meininkiä, hyvää oloa, hyvää mieltä eikä hyvää liikkumistapaa sekä tervehenkisyyttä ym liikunnan etuja. Tarvitaan siis omien mielitekojen mukaisuutta: kroppa kertoo tuntemuksin, mikä on sopiva tapa liikkua minäkin hetkenä ja mikä ei, ja tunteet kertovat, mikä olisi hyvä tavoite, vauhti jne. Tutuin esimerkki omista mieliteoista ovat lempiruuat ja niiden valitseminen. Mieliteko ei ole sosiaalinen statusjuttu eikä kaavamaisuutta vaan jotakin, missä voi huoletta valita mieleisensä, kenties siksi, ettei tunne aihetta niin hyvin ja siksi kokeeksi valitsee ihan vain jotakin kivalta vaikuttavaa. Liikunnaksi ei sovi mikä tahansa vaan olisi kuunneltava omia mielitekojaan. Joku pitää punttiksesta, joku jalkapallosta hupimielellä, joku metsäpolulla kulkemisesta, joku karatesta, jne. Hyvä on kokeilla montaa lajia ja harrastaa vaikka paria kolmea, jotakin aktiivisemmin ja jotakin silloint ällöin. Kroppa tykkää, kun rasitusta on monenlaista. Koulussa tai jumpassa opetetut punnerrukset, vatsalihasliikkeet jne ovat usein liian kaavamaisesti hahmotettuja. Sen sijaan pitäisi liikkua riikkaasti kuin elekieli, kuin elämän ahhmottamisen rikkaus, kuin vaihtuvat mieliteot, mielenvireet, kroppatuntemukse sekä aistitut tilanteet.
Katso myös
Liikkuvuuden ja kunnon ylläpitämisestä
Liikunnan aloittamisen ohjeita kovin heikkokuntoisille
Sokeritauti ja luonnolliset virikkeet
Linkit niihin sisällysluettelossa

Jos hengellinen ihminen tapaa paljon sairaita ja onnettomai ihmisiä, niin tien luominen parempaan päin heidän tapasilleen luo samalla tietä itselle, vaikkei itse olisi yhtään niin pulassa, jos tien rakentaa ihan terveeseen onnelliseen elämään asti eikä vain vähän matkaa, ja niin kai, vaikkeivät he kulkisi sitä tietä omasta halustaan.
A228. Sairastumisalttius ja terveet elämäntavat, muiden auttaminen ja irti sanoutuminen huonoimmista vaikutteista  2.1.2016
http://kuolemastajasurusta.blogspot.fi

Perusidea liikkumisessa ei yleensä ole paneutuen ja kokonaiskuvallisesti hahmoettu eikä monimutkainen, vaan aistittu: katse, lihastunto, kroppakoordinaatiota, tunteenomainen mieliteko liikkua ja käytännön tekemisen tapainen liikkeelle lähtö ja liikkumistapa ilman, että etukäteen jotenkin paneutuu asiaan. Liikkumista ei opi miettimällä tai siis sen virettä ei opi miettimällä vaan liikkumalla, huomaamalla mikä sujuu hyvin ja mikä ei. Toki liikkuminen käyttää apunaan maailman hahmottamisen kykyämme, esim. järkeilyä siitä, mitä liikkeitä välttä, jos jossakin tuntui huonolta tai jopa kipua.

Luulen, että liikkumisen mielikuva itsestäsi on jotakin sellaista kuin sinä käytännössä tekevänä jamielitekoja sekä terveiden elämäntapojen palasia omaavana tuntevana itsenäisenä ihmisenä. Seuraa pitävä ei liiku yhtä hyvin vaan tarvitaan omille teilleen lähtöä jotenkin tyyliin, että seuranpitämisen lisäksi sanoo "Hei, lähden nyt treeneihin." ja lähtee aika vauhdilla, tai sitten ei niin pidä seuraa: jotenkin hanki itsellesi lokero, jossa voit liikkua, oli se sopivaa tai ei.

11.9.2016  Voisiko olla, että jos suomalaiseen tapaan liikkuu viileällä säällä reippaasti ulkona, missä on tienvierustoilla puita, niin tuo tunnelmallinen meininki, missä on sään tuntu suomalaiseen tapaan ja arkinen elämä lihakset kantaen, on se uoma, vire, millä kulkien, mitä tunnelmaa vaalien löytää Suomessa liikunnallisuuden?

7.11.2016 Jos papilla tms on koko seurakunta mietittävänään, niin ehkä jos hän kannattaisi tereitä ikiaikaisia elämäntapoja ohjeen
12. Sokeritauti ja positiivinen asenne luonnollisiin virikkeisiin  20.1.2013  http://parantamisesta.blogspot.fi/2013/01/sokeritauti-ja-virikkeiden-paljous.html
mukaan, niin toisiko tuo sama linjaus hänelle itselleen liikkumisen sujuvuuden, hyvän meiningin liikkumiseen? J auttaisi toki muitakin lähiympäristössä liikkuvaisemmiksi.

3.12.2016   Katso http://liikuntaa.blogspot.fi/2016/12/hiihtamassa-pitkasta-aikaa.htmlLähettänyt

28.2.2017
Palautuminen ja viisastuminen
Tavallista isomman rasituksen ja ylipäätään liikunnan jälkeinen palautuminen tuo hyvän olon ja on hyväksi kropalle ja mielelle, ks. kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html
Liikunnan jälkeen palautuminen voi viisastuttaa saman tapaisesti kuin aamukohmelo (ks. kirjoitukseni terveistä elämäntavoista blogissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi), jos vain liikkeet ovta koko kropassa isoimman osan ajasta vapaasti, niin kuin kropasta ja mielestä kulloinkin hyvältä tuntuu, eikä lähes koko ajan käpertyen tai ihan limppuna.
Liikunnan tyypistä on tarkoitus ajatella, että sain tämän tyypin liikuntaa nyt mutta aion pitää liikkumismahdollisuuteni laajoina, nytkin palautuessani. Liikkeitä ei siis ole tarkoitus urauttaa siihen, minkä tyypin fyysistä rasitusta yleensä kohtaa.
On tarpeen antaa kehon löytää hyvä asento kullekin osalleen, sen ympäristölle myös ja kaikille kehon osille hyvät liikkumismahdollisuudet eri suuntiin, vaikkakin isolta osin nyt vasta aikeina, ja hyvä ryhti kullekin osalle, ja ryhdin on annettava elää hetkestä toiseen ja tuoda hyvä rehti reipas tapa elää, joustava askel ja paljon vapautuneita voimia ja tuoretta mieltä.

Hengellisten ihmisten ei pitäisi yrittää liikkua yhdessä kaikkien kanssa, sillä osa ihmisistä ei halua ollenkaan liikkua vaan laittaa kaikin keinoin hanttiin muidenkin liikkumiselle ja istuisi itse mieluummin pyörätuolissa, lukisi ja muut passaisivat, kone kuljettaisi eikä ihmisen tarviotsisi nähdä"

* * *  

 Mietin, miksi uskonnollisen ei kuulemma olisi hyvä uida.  " 6. lokakuuta 2021   Ystävällisiin ihmissuhteisiin liittyy usein tai ainakin joihinkin ystävällinen pöpökanta kehon lähellä ja se jää siihen vaikuttamaan hajun tapaan senkaltaisen elämän suuntaan myissakin ihmis-ja eläinkohtaamisissa. Esim sairaala ja vihamielinen kohtelu ovat taas sellaisia, jotka tuovat ikävää kohtelua muutenkin, huonoa elämää. Esim jos olet kurjastossa lukemassa, niin kurjoihin hautautuneiden tunnelmaa jää mukaasi joksikin aikaa, vaikka lähdet pois, vastaavasti uskonnollista tunnelmaa uskonnon harjoittamusesta. Uiminen taas tuuppaa levittämään nuo pöpöt veteen ja itsrllesi muiden aiempien uijien pöpöjä, ainakin luulen niin. " Tuollaisia ikäviä pöpöjä näyttää nuoruudessani tuoneen kivan taistelulajiharrastuksen sijaan treenisalin suihkun vesi. 

8.5.2023   Jos ui uimahallissa, pöpöjä tulee kai enemmän samantapaisesti harrastuneilta, ja kovin suurissa vaikeuksissa llevat, esim vammaiset voivat kai kobin turvata uskontoon. 

Lihakset maitohapoilla ja mielitekojen mukainen liikkumistapa & pehmennys jälkikäteen

Parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.fi

"210. Lihakset maitohapoilla ja mielitekojen mukainen liikkumistapa & pehmennys jälkikäteen
Jos liikkuu huonolla tavalla, esim. miettii rakennettua sen sijaan, että kuuntelisi tunteitaan, niin lihakset eivät toimi kunnolla: niiden tarpeita liikkumistavan suhteen ei ole kuunneltu. Mutta jos liikkuu mielitekojensa mukaan ja katselee ja ajattelee lähinnä luontoa, luonnon kauneutta, niin liikkeisiin tulee kepeyttä ja sujuvuutta, tuntuu mukavalta liikkua ja koko kroppa toimii kuin laulaen.
53. Ohjeita kovin heikkokuntoisen liikunnan aloittamiseen  2.6.2015  http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/06/ohjeita-kovin-heikkokuntoisen-liikunnan.html

Jos liikunnan jälkeen lihakset tuntuvat iskevän maitohapoille, niin on se kai energianpuutetta. Tarttisi olla pehmeästi ja kuunnella kroppansa tarpeita, olla vähän niin kuin flunssanvaarassa: löysät villasukat, joissa tossutella, ja lämpöinen paita, ehkä (lauantai?)makkaravoileipä ja lasillinen tuoremehua, kotoisaa oleilua kunnes kroppa on toipunut, saanut energiansa takaisin vähän samaan tapaan mutta hitaammin kuin hengästynyt tarvitsee tauon. Lämpö, pehmeät liikkeet ja kotoisuus, ravinnontarve ja vitamiinit, lepo ja leppoisasti ottaminen.
Rasituksen jälkeinen pehmennys, energiavarantojen palautus ja toipumisaika on myös vilustumisen hoito-ohjeessani
128. Vilustuminen ja ihan lämpimänä pysytteleminen sekä vitamiinit 9.10.2015"

Ruoka-ajoista ja liikunnasta

Terveiden elämäntapojen ohjeistani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"295. Lueskelin tässä kirjaa retkeilystä ja siinä mm oli kannessa kuva retkeilijöistä, joista tyttö kai saksalaisen tyyppiseen tapaan lämpöinen,siistit nätit vaatteet, eheä, mutta se oli eri eheys kuin luonnon, retkeilyn tuoma. Onkoniin, ettei sanaa "eheä" ymmärretä, jollei sillä viitata esimerkiksi ruokaan? Suomalainen retkeily on reipasta liikkumista, josta tulee hyvä olo, etenkin kauniiden maisemien katselusta kiva fiilis ja luonnon tervehenkisyydest hyvä mieli ja kanttia. Ulkomaalainen usein ajattelee, että luonto on skrääk skriikankaraa taistelua, kuinrääkki, mutta niinhän käy, jos tehtävä on ylivoimainen omille taidoille ja omalle jaksavaisuudelle, ei se ole luonnon mallin mukaista, ei se ole se taitotaso, jolta retkeilyn anti nousee, vaan tarvitaan enemmän tavallisia liikkumisen, katselemisen ja toimeentulemisen taitoja sekä yhteiskuntakelpoisuutta.
Samassa kirjassa väitettiin, että retkeilyyn kuuluu ruokailu retkellä, kun taas ilman ruokailua on kyse ulkoilusta muttei retkestä. Muttei se niin ole: jos retken antina miettii eväitä, niin huomio on ruuassa ja retki tuntuu siksi raskaalta ja paljon ikävämmältä kuin mitä se muuten olisi. Ihminen osaa luonnostaa niitä asioita hyvin, joihin on virittäytynytja joista omaa taitoja. Eväitä miettivä on kuin oamsta mielestään ruokapöydän vieressä, ei retkellä. Liikuntaharrastuksissa on sama: jotkin kaipaavat ateriaa heti treenin perään ja niin he ovat äkäisellä mielin. Mutta siksi pitäisi syödä ennen liikkeelle lähtöä. Varsinaisen aterian jälkeen pitää odottaa tunti ja välipalan jälkeen vartti ennen kuin voi ryhtyä liikkumaan yhtään rasittavammin. Mutta esim. ennen retkeä olisi hyvä syödä jotakin tuhtia joka ei täytä koko mahaa raskaaksi, esim. lihapiirakka, plus tuoreita vihanneksia tai hedelmiä, sekö juoda kylliksi, niin sitten jaksaa ainakin alkumatkan hyvin, ei ole ruoka heti meilessä pyörimässä. Ja jos kaipaa oikein ateriaa, niin huolehtisi, että syö kunnon aterian etukäteen eikä sotke sitä retkeen."

"215. Ruokaympyräohjeen mukaan joka aterialla kuuluu syödä edes jotakin viidestä ruoka-aineryhmästä. Oikeista määristä on summittainen suositus ja omat ruokamieliteot ja ravinnontarpeentunteet määräävät, mitä milloinkin. Terveellisen perusruokavalion tulisi olla vaihtelevainen ja sisältää mm marjoja aina silloin tällöin.
Ruoka-aineryhmät ovat:
Liha, kala,kananmunat, soija, kenties jotkin pähkinät (ehkä viidennes, maksimissaan kolmannes aterian koosta)
Vihannekset, hedelmät ja marjat (ehkä kolmannes aterian koosta, syötävä edes osa tuoreina, kypsentämättöminä, jotta saa vitamiineja)
Perunat, riisi, makaroni, viljatuotteet, leipä, leivonnaiset (ehkä kolmannes - puolet aterian koosta)
Rasvoja (juokseiva rasvoja pidetään terveellisempinä, rasvoja tarvitaan mutta niitä ei tarvitse olla paljoa, mutta jos on suuri energiantarve, niin enemmän rasvoja esim. leivonnaisissa tuo energiaa ja lihottaa ja toimii lämmönlähteenä)
Maito ja maitotuotteet (lasillinen maitoa aterialla?)"

Liikkuvuuden ja kunnon ylläpitämisestä vanhemmalle väelle

Parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.fi terveiden elämäntapojen kirjoitukseeni http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html lainattuna:

123. "Liikkuvuuden ja kunnon ylläpitämisestä
Yleensä, kun on tietty kunto, niin sensuuruisia rasituksia kestää ongelmitta mutta paljon suuremmat rasitukset laittavat koetukselle. Eli jos saa ylläpidettyä kuntoaan ja ehkä liu'utettua sitä hiljakseen paremmaksi, niin on piudemmän päälle paljon paremmassa kunnossa kuin jos antaa puhdin lopahtaa tai jos matkii hiukan tai paljonkin huonommin liikkuvia samanikäisiä, joilla esim. on jokin sairaus ja pitkäaikainen liikkumattomuus taustana. Käsittääkseni liikuttua saa, kun on liikunnallinen fiilis, vaikkei välillä liikkuisi paljoakaan ja vaikka enemmät liikkumiset olisivat lähinnä yksittäisiä. Liikkumista puolestaan estää jumiutuminen ja liika rasitus voimiin nähden. Jos on kroppa jumissa ja mieli sen myötä jumissa myös, niin jo päivittäisistä askareista tulee työläämpiä. Jos sen sijaan väliin liikkuu aina jotakin pelkästä liikkumisen ilosta, vaikkapa askel tai muutama kevyemmin huvikseen jonnekin väliin tai kun siltä tuntuu niin huiskaiseen käden ohimenevään venytykseen yms, niin liikkuvuus jää ajan myötä paljon paremmaksi ja mieli virkeämmäksi. Jos polveillen päivien kulkuun lisää sitä sun tätä liikunnallista vaihtelevanmittaisia pätkiä vaihtelevaista liikuntaa, niin peruskuntoa voi ajan myötä kohottaa ilman, että menee rehkimiseksi, joka ehkä johtaa motivaation lopahtamiseen tai johonkin vaivaan, johon keveät mieltymyksenmukaiset liikkeet siellä täällä toisivat peruskunnon, jolla selvitä ilman ontumisia ym vaivoja. Jos tällä tavoin ajan myötä lisää hiukan liikuntaansa, niin ehkä sitten jos on välillä jotakin vaivaa, niin ajan myötä jää kumminkin iahnn liikkuvaiseksi, suunnilleen entiselle tasolleen."